Brunette pimuilee

Elämä on...

2005-08-04T02:04:00.000+03:00

Ajatuksia onnesta? Milloin siis ihminen on onnellinen?

Silloin kun se pyörii hikisen tuskissaan sängyssään ja noituu liian pitkään kestänyttä selibaattiaan, päässään joku seitsemän oluen ja parin vodkan jälkeen niin hyväntuoksuinen ja haluttava. Vai sillon kenties kun se rakas ja täydellinen on pokattu... Entä sitten, mitä sitten? Seksi katoaa vuosien mittaan, oma talo, kyllähän se kivalta kuullostaa, mutta mitä sitten. Minähän melkein jo tänään voin sanoa, että tämän saippuaoopperan juoni on arvattavissa, tuotantokausi teki tappiota, mutta jotta pelastaisin elämäni, niin ruoho tuolla aidan toisella puolella on vihreämpää. Jännitystä, moraalista pahaa oloa.

Täydellinen ura ja superperheen äidin maine. Minä porskutan, minä menestyn, minä teen mitä haluan ja minun lapset, se ei ollut niiden vika. Se on vain se kaveri, joka on niin pirun huonoa seuraa. Kun minä pääsen vihdoinkin varhaiseläkkeelle ja naapurini ja ystäväni ovat vähintäänkin kateellisia uudesta vapaa-ajastani, kukkapenkistäni ja ulkomaan matkastani niin mitä sitten? Jos ei muuta niin voihan elää lasteni elämää soittamalla niille joka päivä. Jos he eivät vastaa, niin muistan kyllä syyllistää seuraavan kerran kun erehtyvät painamaan vihreää luuria äidilleen. Niin ja raha, sillä on hyvä kontrolloida.

Sinkku vai varattu?
Sinkkuna alkaa tympäistä, hyvää seksiä kun ei saa harjoittelematta. Turhaan sitä puhelintakin katsoo, kun joskus sattuu olemaan heikko hetki ja tekisi kainaloa mieli. Entä ne aamut kun purisin mielummin käteni poikki kuin herättäisin tuon jonkun (kuka se oli? toivottavasti se ei kävele kaupungilla vastaan) tuosta vierestä.
Varattuna... ohjelmanne lakkautetaan. Katsoja määrät ovat laskeneet.

Totuus onnesta on se pieni hetki kun ei ole mitään. Edellinen suhde on vihdoin poistunut päästä, asiat on hyvin, muutama lipsahdus, muistot sinkkuuden pimeästä puolesta (siis siitä, jota ei kadehdi kukaan). Kaikki on hiljaista. Silloin voi olla onnellinen, sillä jo huomenna saippuaooppera jatkuu. Uusi tuotantokausi tai kokonaan uusi sarja. Sama se. Joku sen pää paran sotkee kuitenkin. Toivomus ikuisesta yhteiselosta, mutta mitä sitten? Oliko naapurin pojalla sittenkin...

Sähköpostia

2004-11-02T10:30:00.000+02:00

...Kerran heräsin keskellä yötä aivan jjärrrkyttävään erektioon, se oli oikeesti ihan graniitinkova ja sojotti nollakulmassa eikä se mokoma mihinkään laskenut. Aikani siinä venttailin ja ajattelin jotain Halosta istumassa paskalla mutta ei se auttanut asiaa. Sitten menin vessaan ja stikkasin handuun mutta sekin homma meni puihin...kesti vielä puolisen tuntia ennenkuin se asettui ja pystyin jatkamaan unia. Ei ollut kuule kivaa. En osaa sanoa ollenkaan mistä moinen yht'äkkiä johtui...

Niin, mistähän se johtui? :)

Erään testin tulos :)

2004-10-20T09:58:00.000+03:00

Kuulin miehestä, joka ei pidä siitä, että nainen on päällimmäinen. Se ei kuulemma ole niin kivaa kun jokainen nainen uskoo sen olevan. Puhelin käteen ja kaikki miespuoleiset ystävät testiin.

Kommentteja testistä: "Taitaa olla ratsussa vika", "Mikä sen hauskempaa kun itsellä ei tarvitse tehdä mitään", "Kuka hullu niin väittää"...

Lopputulos: Me naiset voimme pysyä uskossamme, että 99,98% miehistä pitää uljaan orin asemasta alimmaisena ja tytöt voivat ikänsä jatkaa hevoshulluina.

Mussukalle!!!

2004-10-19T13:04:00.000+03:00

Nyt kun sinä tiedät tämän niin elä pelkää. Et tule erottumaan massasta. :) Toivottavasti vietämme jonakin lauantaina aamupötköttipäivää... Olet rakas, vaikka käyt hermoilleni kun et anna minun puhua ystäväiseni.

Bridget Bruneten päiväkirja

2004-10-18T02:37:00.000+03:00

Elämäni aamunkoittona jumalat tekivät minusta naisen... Naisen, joka tulisi koko elämänsä rakastamaan, niin mitä? Miehiä, joiden elämä on pelkkää kaaosta seksiaddiktien, kaljan huuruisten oluttuoppien ja sitoutumiskammojen unelmien paratiisissa. Liekkö ne jumalat istuneet pokeripöydässä kun niiden huumori teki minusta ikuisen sinkun.
Tik tak tik tak... kello vei elämääni eteenpäin ja minä vanhenen. Olen kohta kahdenkymmenenkuuden ja elämäni on yhtä saippuaoopperaa. Aloitetaan vaikka viimekesäisistä rakkaan ystäväni järjestämistä sokkotreffeistä: jokaiseen friikkiin sitä naisihminen törmääkin.
Se deitti oli joku puhelinnörtti, joka oli oikeastaan ihan mukava. Jälkeenpäin hän osoittautui planeetta "minäenmaksakoskaanmitään" kotoisin olevaksi humanoidiksi, sillä ihmettelin kun ystäväni kertoi minulle myöhemmin, ettei hän edes muistanut nimeäni. Kummallista sillä olimmehan useasti sen jälkeen olleet puhelimessa ja messengeri huuti harva se päivä. Tein lisää kyselyjä oikeaksi nörtiksi osoittautuneesta deitistäni.
Kuulin, että hän oli kutsunut kaverit grillaamaan kesällä ja ostanu kaupungin luxuskeittiöltä sikakalliit raaka-aineet. Ihan kivahan se on opiskelijaystäviään niin ilahduttaa, mutta se 30 euron lasku jälkeenpäin oli ollut monelle aika suuri ylläri. (sai yht. jotain 300 euroa pikku grillibileistään). Mä kysyin siltä, kun törmäsin opinahjon käytävällä taas minulle kauniisti hymyilevän nörtin naamaan (joka todellisuudessa ei edes muistanut nimeäni), että missä sen kämpille myydään lippuja ja paljon ne maksaa?
Nopeasti orastava ysträvyytemme sai ikävämmän käänteen, sillä hän kertoi minulle ettei olisi koskaan maksanut ruokiani treffeillämme ellei kaverit olisi sitä käskeneet. Nykyisen tasa-arvon aikana ei kuulemma miesten, jotka tienaavat yli 3000 euroa kuukaudessa, tarvitse maksaa naistensa menoja, ei varsinkaan jos nainen sattuu olemaan köyhä opiskelija ja raahattu syömään kaupungin parhaimmistoon kuuluvaan ravintolaan. Jäin vain miettimään sitä kohtausta, jonka olisin pistänyt pystyyn kun päytään tuli 80 euron (joka oli melkeinpä halpakin) lasku ja hän, joka minut ulos raahasi, olisi jättänyt maksamatta...